Tämä päivä on lähtenyt käyntiin aivan mahtavasti!

Eilen en malttanut enää mieltäni vaan kävin vaa'alla. Viime viikon perjantaista paino pudonnut 800g. Tänään olo on ollut virkeä ja kevyt.

Aamulla herätyskello pärähti viideltä. Ulkovaatteet päälle ja syysaamuun talsimaan. Tunnin lenkillä herää ja virkistyy ihanasti! Tämä päivä on tuntunut siltä kuin leijuisin pilvissä. Muutama työmatkapyöräilijä tuli vastaan ja bussipysäkillä "hapannaamat" murjottivat vastaukseksi minun leveään hymyyn. Come on ihmiset on perjantai! :D


Fiilis on älyttömän korkealla! Olo on hyvä!  

Lääh-puuh- ja ahistus!!!

Maha on turvonnut kuin jalkapallo, koko ajan saa juosta vessassa ja uuvuttavan täysi olo. Klo 5 herätys ja aamu käynnistyi kotijumpalla. Fiilis on hyvä. Kunnes on aamupalan aika ja tuijotan ISOA kipollista rahkaa, mustikoita ja mansikkakeittoa. *huoh*  Maha tuntuu täydeltä jo valmiiksi ja tämä määrä pitäisi kumota.

Uskomatonta että dieetillä syöminen on näin vaikeaa. Superdieetin valmentajat kyllä lupaavat, että isot annoskoot eivät jatku ikuisuuksia ja hyvä niin. Täyttä tuskaa on yrittää saada alas kaikkea sitä mitä ohjeissa sanotaan.

Normaalisti odottaisin torstaina jo tulevaa lauantaita, joka on jo jonkun aikaa ollut minulla ns. "mässypäivä". Viikon olen aina syönyt normaalisti välttäen herkkuja, leipää, pastaa/riisiä/perunaa ja rasvaisia ruoka. Toisaalta nyt jos ajattelenkin suklaata tai karkkia niin ei todella voisi vähempää kiinnostaa! Ehkä tämä dieetti siis toimii, kun näitä mielitekoja ei pääse syntymään.

Minua pyydettiin pohtimaan tilanteita, joissa syöminen riistäytyy käsistä. Olen normaalipainonen ihminen, jolla tavoitteena on lähinnä saada rasvakerrosta pienemmäksi ja lihaksia tilalle. Syöminen on mielestäni ollut ihan järkevää (normaalipainossa kun olen ollut jo vuosia). Hankalaa ajatella onko minulla tilanteita, jolloin mopo karkaa käsistä syömisen suhteen. No herkuttelen kerran viikossa ja joskus kauppareissulla sorrun johonkin suklaapatukkaan, mutta nämä kerrat ovat todella harvinaisia. Olen oppinut ohittamaan herkkutiskit kaupalla ja käännän pään pois.
Yleensä syy näihin sortumisiin on nälkä. Minulle ei mielestäni jää herkuttelu päälle. Jos syön juhlilla jotain niin ei minulle jää siitä hillitöntä tarvetta syödä loppu kuukausikin herkkuja. Myönnän olevani sokerihiiri, mutta mielestäni hallitsen tilanteen ihan hyvin. En ehkä niinkään tarvitse apua siihen että syöminen riistäytyy käsistä vaan siihen, että tiedän miten minun tulisi muuttaa päivittäistä ruokailuani. Tämä aamusyönti on esim. yksi opeteltavista asioista. En ole syönyt aamupalaa yläasteelta alkaen koskaa koulu/työ aamuna. Ehkä tämä aterioiden rytmitys on se juttu mihin minun pitää opetella.

No näillä ajatuksilla tänään päivään nro 4.

Aamu käynnistyy takkuisesti. Herään kyllä normivirkeänä klo 5:30, mutta ajatus aamupalasta tökkii. Aamiaisella tulee syödä mm. raejuustoa/ rahkaa/ munanvalkuaista. Ajatus raejuustosta ja rahkasta tökkää, joten päätän kokeilla munanvalkuaista keitettynä. Bad idea! Saan ne suolan kanssa alas, mutta mielessä käväisee ajatus ruisleipäpalasesta, joka auttaisi tilannetta kummasti. Annoskoot Superdieetissä ovat ainakin vielä mielestäni isoja ja siksi olen puolittanut annokset ja syönyt sekä rahkaa että raejuustoa aamiaisella. No hengitellen aamupala saatu alas.

Välillä epäilen vaakani toimivuutta tai aivojeni kykyä ymmärtää numeroita. Annokset tuntuvat jättimäisille ja varsinkin eilinen tuntui yhdeltä puputtamiselta. Ymmärän, että tarkoitus on saada aineenvaihdunta käyntiin ja temppu tuntuu toimineen. Määrät tuntuvat vain kovin isoilta ja mielenkiinnolla odotan perjantain punnitusta. En usko, että vaa'an lukema on ainakaan pienentynyt.

Hyvältä Superdieetissä tuntuu liikunta. Viikon aikana tehdää neljä aerobista harjoitus ja neljä lihaskuntoharjoitusta kotijumpan tai salitreenin muodossa. Lihaskunto-osuuden olen hoitanut kotona. Ohjelma on selkeä ja helppo ja lisäksi juuri sopivan raskas minulle. Olen tottunut liikkumaan ja määrä tuntuu sopivalta. Aikataulutuskin hoituu, vaikka vuorotyötä teenkin (tosin vain 2-vuorotyö).

Yritän hokea mielessäni, että tämä on 6 viikon projekti eikä lopputulos tietenkään näy kahden päivän jälkeen. Maha tuntuu pullottavan entistä enemmän, mutta luottamus Juttaan on edelleen korkealla. Tästä lähtee käyntiin päivä numero 3.

Onko tämä mun juttu? Sopiiko tämä minulle? Riittääkö itsekuri? Entäs kun lasten synttäritkin on tulossa ja siellä tarjotaan herkkuja? Nämä kysymykset pyörivät viikonlopun kynnyksellä mielessäni, kun pohdin osallistunko Superdieettiin vain en. Päätöksen sineitöi perinteinen "Perjantain punnitus". Painoa oli tullut lisää kahdessa viikossa 1,6 kg. En pidä peilikuvasta, en halua näyttää tältä.

Ostin 6 viikon projektin Fitfarmille. Pidän siitä, että minulle annetaan tarkat ohjeet mitä saan syödä, milloin saan syödä ja miten tulee liikkua. Lisäksi foorumi sivutolla on aktiivinen ja toisten tuntoja on kiva lukea.

Viikonloppuna tutkailin tulevan viikon ruokavaliota, suunnittelin liikuntapäivät, tutustuin lisäravinnemaailmaan ja mässäsin. Ajattelin, että nyt vedän ihan kaikki herkut mitä tulen kaipaamaan seuraavan 6 viikon aikana. Suklaata, karkkia, kiinalaista ruokaa, keksejä... Näitä tulee ikävä.

Maanantai, Superdieetin päivä nro 1, alkoi klo 5 herätyksellä. Kotijumppa ohjeiden mukaan. Aamiainen ohjeiden mukaan. Lounas ja välipala pakattu mukaan ohjeiden mukaan. Tästä se lähtee.

Työpäivä sujui hyvin. Kiirettä piti, joten nälkää ei kerennyt ajatella. Toisaalta sitä ei kyllä missään välissä tuntenutkaan. Annokset tuntui isoilta, mutta hyvin ne upposi. Työpäivän jälkeen noin tunnin kävelylenkki. Olen hyvin ylpeä itsestäni ja eka päivä meni täysin nappiin!

Nyt toisen päivän aamuna aikataulutus ruokailujen suhteen on haasteellisempi. Iltavuoro töissä ja taukoja en voi pitää juuri niin kuin haluaisin. Toivon vaan, ettei iltaruokailu veny liian myöhäiseksi.

Vielä ei ole mielessä luovuttaminen, vielä ei rahkan syönti töki, liikunta maistuu ja tästä lähtee käyntiin päivä nro 2!